Helium-eläimet taivaalla osuivat absurdum-hermooni. Olin yhtä innoissani uusista esiin lipuvista hahmoista kuin viereinen kymppivuotias, jota vanhemmat saivat pidellä kaksin käsin olkapäistä, ettei kaveri olisi lähtenyt lentoon. Minua ei ollut kukaan pitelemässä. Oli päästävä ihmismassan läpi. Senaatintorin keskellä olikin sitten väljää. En muista haltioituneeni mistään näin paljon sitten valkoisen muoviämpärini. Pääsin koskettamaan valasta!Seuraava etappi oli Paperistan Kasarmitorilla. Jos ötökät tarjosivat päivän transsin niin tämä pahvikaupunki tarjosi mielettömästi inspiraatiota. Mahtavaa! Minäkin haluan rakentaa pahvista! Ja jatkumona eläinteemaan paperikaupungistakin löytyi omat eläimet. Pahvikaupunkikin alkoi heti ghettoutua reunalle mentäessä mutta syy löytyikin heti linnan kupeesta: vankila ja mestauslava! Kukapa sellaisten vieressä haluaisi asua.
"Mitä sanoi valas tää,
sen pyrstö heilui tättärrää,
niin, niin,
kun se oli valaskala.
Äiti antoi mulle rahaa,
osta vähän kalaa,
minä tyttö pyydystinkin suuren suuren..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti