Kävin koululla tänään. Vessan ovet ovat ikkuna sivistykseen. Kuin liitutaulu, jota ei koskaan pyyhitä. Verinen kuolema aavikolla saattaa olla tuleva nimi EMI:n listoilla ja Woffels uusi trendinenä-lehti kioskeissa.Mukavaa olla ulkopuolinen koulun jutuista, ettei tarvitse perehdyttää yhtään ulkomaista opiskelijaa koulun ja Suomen tavoille. Ei tarvitse taivastella kuinka meillä on täällä kylmää (mutta ei siis kuitenkaan niitä icebeer tai siis niitä white-ice... eikun siis vittuperkele niitä mitänenytoli... white-ice-polarbear-karhuja meillä ei juu ole) (ei niitä sitäpaitsi ole kohta missään) tai muistella ruokajonossa punajuurta englanniksi, että raukat tietäisivät mitä syövät (eivät siltikään tiedä).
Ei. Minä vain tyynesti seisoin ruokajonossa ja rapsutin lautasesta likaa pois. Yritin olla kuulematta, miten ihmiset haparoivat uusien tuttavien ja kielen kanssa. Olin se paikallinen, jolta kysyttiin "siis otinks mä lihahernekeittoa kasvishernekeiton sijasta?". Johon vastasin "otit" ja mietin, että eikö koulun uusi aines erota kinkkua porkkanasta? Lukekaa vessan seiniä ja kasvattakaa sivistystänne! (Niin minä tein ja katsokaa, missä minä nyt olen!)
(Vastaus: kotona, vuokralla, bloggerissa, vapaallakin töissä, puoliunessa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti